Blogi

Kesän jälkeen, kun ilmat alkoivat viilentyä, aloitettiin syyskuussa treenit. Lisäkoiria saimme talveksi Saarisen Hannelta: Ionan, Ivanin, Jaran, Sipin ja Smirren hänen jäädessä äitiyslomalle. Kiitos vielä tätäkin kautta :) Matkat alkoivat 5 km:ista ja ennen joulukuuta ajettiin parinkymmenen kilometrin lenkkejä kärryllä. Mitään varsinaista tavoitetta ei ole ajaa pidempää, koska kun safarikausi alkoi joulukuussa, koirat juoksivat päivittäin 5-10 km safareita vapaapäiviä lukuunottamata. Koirilla oli kilometrin lenkki ja asiakkaat ajoivat itse, kilometrin jälkeen uudet asiakkaat jne. Lähtöjä oli siis monta! Vapaapäivinä pyrittiinkin ajamaan pidempää, kun koirilla alkoi olla liikaa virtaa lyhyiden ajojen vuoksi.

Joulukuussa oli ainoastaan yksi viikonloppu, jolloin koirat juoksivat parinkymmenen kilometrin safarin lauantaina ja sunnuntaina, sekä joulukuun loppupuolella alkoivat 12 km:n safarit, jotka kestivätkin koko loppukauden. Näitä kun juostaan sama lenkki useampaan kertaan, pidän myös mentaalitreeneinä. Niitä parhaimmillaan juostiin kolme kertaa samana päivänä. Ennemminkin joulukuu oli koirille mentaalitreeniä. Lähdöt alkoivat yhdeksältä ja saattoivat päättyä vasta iltapäivällä klo 15 maissa. Pisimpien taukojen ajaksi koirat laitettiin autoon lepäämään, jolloinka niillä saattoi olla useampi lähtö päivässä. Tämä oli hyvä koulu nuorille koirille, joille kausi oli ensimmäinen, nuoria koiria taisi olla 9.

Laskeskelin että tänä vuonna syystreenejä kertyi koirille vain 309 km (viime syksynä 800 km) ennen joulukuuta! Näille meidän ajoille ihan riittävästi, jos tuo luku tosiaan pitää kalenterin mukaan paikkansa (mutta silti liian vähän ajatellen, jos tammikuussa olisi kisoihin lähtenyt), kun emme ollet mihinkään pitkiin kisoihin menossa ja kisatavoitteet olivat vasta kauden lopussa kevättalvella lyhyitä md-kisoja ja ajattelin, että hyvin koirat kerkeävät sinne kuntoutua. Koirat myös kuntoutuvat nopeammin kun ne madotetaan ennen syystreeniä ja ruoka pitää heti olla kohdallaan, että koirat saavat sillä kasvatettua lihaksia ym.

Vaikka peruskuntokausi on tärkeä (joulukuun pitäisi olla treenillisesti kovin kuukausi!)niin en näe järkeä tuhottomissa kilometrimäärissä, koska on riski että koiria yksinkertaisesti ajetaan liikaa/loppuun. Kaikkein tärkeintä olisi seurata koiria, sekä treeneissä että niiden jälkeen. Iditarod-voittajan mukaan esim Iditarodille riittää 800-1200 mailia; "When I'm training the dogs for Iditarod or Kuskokwim or any of those races, I am not that worried about mileage. I think you can go down to the Kusko (300 mailia) and have some 800 and 1000 miles on your dogs, good honest miles, not inflated, that is plenty of miles. Maybe if you have unproven young dogs or some real eager dogs, you might need more miles than that. But I think, physically, that is enough miles", kirjoitti Rick Swenson, nelinkertainen Iditarod-voittaja 1980-luvulla. No, fyysinen treenaus on joka tapauksessa helpompaa, kuin mentaalinen.

Tänä talvena 48 km:n päiväsafareita oli vähemmän kuin viime vuonna, joten päästiin treenaamaan koiria itsekin. Heti kun joulukuun pyöritys loppui, pidennettiin asteittain matkaa ja aloitettiin ajamaan 40 km:n lenkkejä. Kisaporukassa olevat koirat saivat tänä talvena enemmän kilometrejä kuin muut. Treeneistä oltiin toki jäljessä, mutta tarkoitus oli mennä Ruunaa race 2020 35km x 3. Mutta se vesittyi sillä, että meille tulikin sille viikonlopulle 48 km:n päivasafari. Loppukausi menikin sitten siinä, kun corona-virus iski, safarit loppuivat ja kilpailut peruttiin. Päätimme sitten pitkittää kautta ja testailla koiria itse treenailemalla yli 70 km:n lenkkejä kaikkien niiden koirien kanssa, jotka siihen pystyvät. Nämäkin treenit menivät reippaassa tempossa, haasteena oli aina liian kova vauhti alussa. Alussa käytinkin reippaasti jarrumattoa, että vauhti jotenkin hilliintyisi. Koirien pitää olla kunnossa tieylle matkalle, ennenkuin niiden voi antaa juosta lujempaa. Myös vammautumisen riski on suurempi, jos koira laitetaan juoksemaan liian lujaa siihen nähden, mihin se on treenattu. Liian kova alkuvauhti voi vetää koirat maitohapoille. Silti koirat jaksoivat vielä kiristää vauhtia viimeisellä 10 km:lla kun tultiin kotiin päin yli 70 km:n reissulta. Hitaammat koirat olivat hitaampia kuin kisakoiramme, myös pidemmällä matkalla. Mitä pidempää kausi jatkuu, se on aina syystreenien kannalta plussaa. Keväällä pohjustetaan jo ensi kauden kuntoa. Kesällä ei treenailla vaan aloitetaan sitten, kun lämpötilat laskevat karvaturreille inhimillisiksi.

Safarien osalta suosimme pitkiä, koska ne tukevat kilpailutoimintaamme että jalostusta, koska tämä on myös harrastus meille. Safarit ei ole vain työtä, vaan pitkillä safareilla jotka lähentelevät 50 km, alkaa jo koiristakin näkemään jotain. Valitettavasti nämä 10-20 km:n safarit eivät täysin testaa koiria, ainakaan sitä mitä minä haen siperianhuskeista.

Pitkät safarit ajatetaan asiakkailla sinkkuina, se on sekä koirille että asiakkaille mielekkäämpää, yleensä laitetaan 4-6 koiran valjakot, koiria voi joko lisätä tai vähentää sitä mukaan asiakkailla, kun safari etenee, joten otan omaan opasvaljakkooni monesti "reservikoiria" ja olen alkanut ajamaan opasvaljakkoakin 6 koiralla. Tavoite on, että koirat etenevät eivätkä ala kävelemään. Tämä tuottaa oman haasteensa, mutta pääperiaate on että kennelissä on koiria, jotka kaikki pystyvät juoksemaan useamman päiväsafarin viikossa (viime vuonna niitä oli parhaimmillaan 4 viikossa/ per koira) Koirien on oltava suht tasaveroisia, kun en halua koiria jotka jäävät tarhaan seisomaan, siksi etteivät pysty juoksemaan sitä ja sitä matkaa. Tämä on varmaankin pienemmän lauman ongelma, joten on pakko satsata laatuun, että pieni koiramäärä suoriutuu tehtävästään. Pyrkimys on saada kaikki koirat töihin, poikkeuksena pennut ja vanhukset. Isoa kenneliä emme halua, koska se tarvitsisi jo työntekijän ja vastuu on myös paljon isompi ja on kalliimpaa.

Lihasjumeja oli tänä talvena enemmän, tai se tuntui vain siltä, koska valjakoita päästiin treenaamaann itsekin talvella, joten jumit myös huomattiin. Asiakasajoista, joissa ajetaan varsinkin 2 per reki, tulee lihasjumeja koirille helpommin kuin jos niitä treenailisi itsekseen. Pieniä lihasjumeja ei välttämättä huomaa hitaamassa safarivauhdissa, mutta jos kisatreenaa koiria, ne tulevat viimeistään silloin esiin, kun vauhdit nousevat. Kannattaa seurata miten koirat liikkuvat. Paras liikkuja juoksee tyylillä, että sillä pysyy "lasi selässä" ja tällainen koira on myös hyvärakenteinen. Jos koira juoksee jompikumpi lapa edellä tai se ei yksinkertaisesti pysty juoksemaan lujaa, vaikka on ennen kyennytkin, se on todennäköisesi jumissa. Silloin koira kannattaa käyttää ammattitaitoisella hierojalla, itse olen käyttänyt Parkkisenniemen Heidiä Kuusamossa. Mitä nopeammin lihasjumi hoidetaan, sitä paremmin se paranee. Jos annan mennä sen liian pitkälle, voi koiran loppukausi olla pilalla. Sitten herää myös kysymys, miksi toiset koirat menevät jumiin joka ikinen vuosi, toiset eivät koskaan?

Hienoa kuitenkin on, että uusia nuoria tulokkaita tulossa kisavaljakkoon: Whisky, Pirtu, Lada ja Vallu. Pentusuunnitelmia on jo Ladalle ja se vanha totuus pitää paikkansa: käytä vain hyvää, näin saat tuloksiakin aikaan. Rakennetta on helppo jalostaa, mutta mentaalipuoli on vaikeampaa.

Pari vuotta sitten kuvautin Ässän selän spondyloosin osalta, joka tuli kennelliitosta sp-1 lausuntona (lievä) takaisin, vaikkei kuvissa näkynyt kuin yksi "papukaijan nokka". Nyt kuvista todettiin kaksi silloittumaa rintarangan alueella. Selkää palpoitaessa Ässä reagoi rinta ja lantiorangan kohdalla. Ässää voidaan käyttää työkoirana koiran ehdoilla kuten ennenkin. Jos alkaa kipuilemaan selkäänsä, on kipulääkitys aloitettava. Sitä voi helpottaa myös asiantuntevalla hierojalla. Koska sairaus on edennyt, Ässää ei tulla käyttämään jalostukseen. Spondyloosa on siitä salakavala sairaus, että se alkaa siperianhuskylla oireilemaan vasta myöhemmällä iällä ja nuorella koiralla sitä ei näy röntgenkuvissa välttämättä ollenkaan. Luotettavin ikä lienee kuvata koira 4-vuotiaana, jos se ei sitten ala oireilemaan aiemmin.

Pentuja ei ollut tarkoitus teettää tänä kesänä ollenkaan, mutta joskus luonto puuttuu asiaan. Vanha uros Remu pääsi salakavalasti astumaan Tripin. Trip on näemmä tullut emäänsä Yemayaan ("Maijaan") joka vanhetessaan teki ns. hiljaisia kiimoja ja tärpit tulevat todella nopeasti. Muut urokset eivät tuntuneet olevan kiinnostuneita Tripistä juurikaan, mutta yks kaks Trip ja Remu olivatkin nalkissa tarhassa. Pentuja en ajatellut pitää, koska niillä on sama emä ja Remu on ej-rekisterissä (ei jalostukseen) Annoin keskeytyspiikin Tripille, jotta pentuja ei tulisi. Toki oli odotettavissa että juoksu saattaa tulla uudestaan normaalia aikaisemmin keskeytyspiikin jälkeen. No niin kävikin, ja taas sama juttu! Remu kun on kaikenlisäksi sellainen uros, että kun mielinarttu tulee juoksuun, se ei muuta kuin hauku päiväkaudet ja kyttää narttua. Mutta nyt kun ne olivat samassa tarhassa, se teki saman tempun. Remu kun näyttää astuvan nartun, kun ensimmäiset vertipat tulee, ja tässä tapauksessa ei tippoja edes tullut. Joten tein sitten ratkaisun, että teen kaksoisastuksen, koska toista keskeytyspiikkiä en halunnut terveydellisistä syystä antaa. Minun elinaikanani 3 narttua saanut keskeytyspiikistä kohtutulehduksen, joten sitä riskiä en halunnut enää ottaa. Ja koska hyvä uros Kassu, jota olen ajatellutkin käyttää jalostukseen, löytyi omasta tarhasta, pääsi astumaan Trippiä viikon verran. Uros on Kolunlähteen Gas Gas eli Kassu, joka juoksi viime kauden kisavaljakossani, myös kisajohtajana välillä. Hyvältä yhdistelmä vaikuttaa minun silmiin. Kassu on todella sisukas rekikoira ja myös nopea, siltä löytyy jäntevyyttä ja lihaksia kuten Tripiltäkin. Mahdollisia pentuja jää kotiin kasvamaan tästä yhdistelmästä. Dna-testien jälkeen pentujen synnyttyä selviää isät/isä. Luulen/toivon että Kassu vie voiton, koska pääsi sen astumaan useampaan kertaan ja vielä tärppipäivinä. Pennut syntyvät lokakuussa, joten Trip pääsee vielä jossain vaiheessa töihinkin. Useammalla nartulla olikin juoksu samaan aikaan ja melkoista tetristä sai pelata, kun lähes kaikki koirat sijoitetiin uusiin tarhoihin ja laumoihin. Onneksi löydettiin sopivat tarhat kaikille, vaikka lisätarhojen teko on taas tarpeen, jo tulevien pentujenkin vuoksi.By the way, Remu ei tule enää olemaan Tripin kanssa samassa tarhassa.

Huskyt elävät 2-6 koiran tilavissa tarhoissa. Tykkään että koirilla on tilaa juosta ja leikkiä. Niille on myös rakennettu koppeja korkeampia erilaisia tasoja, joissa ne tykkäävät makoilla ja tarkkailla ympäristöä. Harmonisissä pienissä laumoissa nuoret saavat rauhassa leikkiä ja vanhemmat pitävät välillä "jöötä", jos homma menee liian rajuksi pistävät öykkärinuoret kuriin. Vaatii melko tarkkaa seurantaa, että osaa tulkita hienovaraisiakin eleitä laumassa. Harmonisin lauma, mikä minulla ollut on isä, emä ja heidän kolme jälkeläistä sekä yksi "ottopentu". Susien tai hyeenakoirien (ei siis hyeenan) laumakäyttäytymistä kirjallisuudesta tutkien löytää hyvin samoja piirteitä kuten siperianhuskeillakin. Sitä pitää vaan soveltaa käytäntöön, koska koirat ovat vangittuja. Villi eläin pääsee aina pois laumasta, jos haluaa, huskyt ei. Tähän ratkaisuun on erilliset tarhat, jossa jokaisella koiralla on turvallinen olla. Hierarkiaa esiintyy, mutta sekin on niin häilyvää ettei ihmisilmä sitä aina näe. Mutta joka pikkulaumassa meillä on alfauros ja narttu, joita muut jäsenet eivät kyseenalaista. Välillä me olemmekin lykänneet nuoren, vähän alle vuotiaan nartun tai uroksen, joka alkanut pörhistellä ja kokeilla muita, jonkun vanhemman alfa-uroksen tai nartun tarhaan, niin kummasti käyttäytyminen on tasapainottunut. Mutta kaikki huskytkaan eivät ole tervepäisiä, esim. jonkinlaista despottia ei voi laumassa pitää, joka näyttää ihan syyttä kurittavan laumakaveriaan. Laumanjohtavilla pitää kuitenkin olla jokin logiikka. Ihmissilmä kun ei näe kaikkea, ja joskus myöhemmin olemme vasta tajunneet miksi jokin koira teki niin ja niin.

Ongelmia tuottaa yleensä muualta tullut koira, joka ei ole elänyt laumassa ja saanut niitä kokemuksia, joita laumakoira kasvaakseen tarvitsee. Joukkotappelutkaan eivät ole harvinaisia, ymmärtääkseni ne eivät johda kuitenkaan kuolemaan hyeenakoirilla; lähes koko lauma kurittaa yhtä ja susienkin yleisin surma on, että toinen susi tappaa. Tähän taas ihmiskäden pitää koirien keskuudessa puuttua ja ennakoida tilanteet, ettei niin pääse käymään. Samoin toisten narttujen pentujen tappamiset. Luin tutkimuksen, jossa hyeenakoira (alfa-narttu jolla omat pennut) tappoi alemman nartun kaikki pennut yhtä lukuunottamatta, jonka sitten otti hoviinsa. Samoin susilaumassa vain alfa-narttu tekee pennut. Huskeillakin saattaa olla tätä, ja minä olen sitä mieltä että se on vääristynyttä käyttäytymistä, joka on suden perimää. Siinä mielessä vääristynyttä, että pennuntappaja voi olla muukin koira kuin alfa-narttu. Siperianhusky on kuitenkin roduista kaikista lähimpänä sutta, joten siihen voi hyvin soveltaa susien laumakäyttäytymistä tietyin ehdoin. Villiintyneet kulkukoirat eivät ole niin tiivis yhteisö, kuten esim. susilauma. Husky rakastaa toisen huskyn seuraa, se on ihan onnellinen vaikkei ihminen ole kokoaika läsnä, siinä mielessä se suden perimä tulee enemmän esille. Ja kyllä, huskyt osaavat taktikoida laumassakin erilaisissa asioissa, joskus se on suorastaan huvittava seurata! Tai delegoida asioita toisille. Nartut voivat olla pitkävihaisia, kuten esimerkissä todetussa hyeenakoiralaumassa jostain syystä alfa-nartun ylimmästä ystävästä toisesta nartusta tuli jossain vaiheessa lauman hylkiö, jota kuritettiin. Ilmeisesti jotakin tapahtui, mikä meni yli alfa-nartun sietokyvyn? Me ihmiset olemme sitä varten ettei koirat voi elää kuin pellossa, koska ne todellakaan eivät ole vapaita lähtemään. Ääritapauksissa koiralle voi etsiä uuden kodin, jos näyttää ettei se sovellu kyseisen lauman sääntöihin.

Vaikka koirat asuvat meillä pienissä erillisissä 2-6 koiran laumoissa, niitä pystytään juoksuttamaan myös keskenään vapaana hyvällä menestyksellä. Toki jotkut saattavat murista tai pörhistellä, mutta murina on yleensä merkki, että koira haluaa enemmän välimatkaa toiseen koiraan. Tai nuoret urokset ottaa matsia, siihen en yleensä puutu, koska se loppuu yleensä ennenkuin kerkeää alkaakaan. Kerran meille todettiin, että hyvähän se on kun ei teidän tarvitse itse kouluttaa koiria, lauma kouluttaa. No, totta toinen puoli :) Mutta se tietenkin edellyttää että koira on kasvanut laumaan, ulkopuolelta tullutta koiraa on paljon hankalampi alkaa toisten koirien kouluttaa emmekä ole yrittäneetkään sitä. Tiivis laumahenki on myös tärkeää kilpailuissa, luulisin että kaikkein suurin merkitys sillä on pitkänmatkan kilpailuissa. Väsyneetkin koirat jaksavat/yrittävät jos muu lauma kulkee hyvin, tai päinvastoin. Lauman mukana pysyminen on tärkeää. Ulkopuolisen lainakoiran ottaminenkin pitkään kisaan on minusta riski, ei siksi että koira olisi huono rekikoira vaan se saattaa menettää mielenkiintonsa pysyä mukana "kun ei kuulu laumaan" Asiasta voi varmasti olla montaa mieltä :)

Syystreenejä emme ole vielä aloittaneet, kun ilmat ovat melko lämpöisiä. Meillä on reilu hehtaarin tontti, jossa koirilla on oma "rallirata" jota ne porukassa juoksevat niin kauan kuin haluavat ja välillä käyvät järvessä vilvoittelemassa. Itse tykkään aloittaa treenit niin, ettei tule lämpöaaltojen vuoksi pitkiä treenikatkoksia. Kisavaljakkoon onkin nyt paljon tulijoita, jos niillä vaan rahkeet riittävät. Entisten lisäksi on tulossa Pirtu, Mörkö ja Lada (Maglelin Barakin ja Tripin jälkeläiset), Arctic Soul Valentina, Whisky ja Whoopy (Tullatuulen Jackin ja Winter Wind's Tinkerbelin jälkeläiset) Muitakin nuoria on, mutta loput nuoret ovat liian nuoria keskimatkojen kilpailuihin.

Parhaiten koirien elämään pääsee tutustumaan facebook-sivulla Husky Fun Kuusamo, jossa on kuvia ja videoita.