Blogi

Vihdoinkin onnistunut pentue! Lada teki kahdeksan pentua ja isänä on Sainen Darth Vader. Vader on toiminut meillä hienosti, juoksee edelleen 11-vuoden iästään huolimatta valjakossa hyvällä tyylillä. Olemme paljon sitä käyttäneet syystreeneissä johdossa nuorten kokelaiden opettajana. Vaderilla on rauhallinen ja tasainen luonne, hyvää luonnetta se on ainakin jättänyt Ladan edelliselle pennulle Peugeotille eli Pösölle. Ladan pennuista kaksi urosta ja kolme narttua jää kotiin, kolme muuta menevät valjakkoharrastajille. Lada ollut erinomainen emä, tosin hyvin suojeleva. Se myös selvästi tällä hetkellä näyttää, ettei pidä että pentuja käsittelee muut kuin perheenjäsenet. Toista pentuetta odotetaan syntyväksi Arctic Soul Winner Valentinalle. Vaderin ja Pirtun pentueen ruumiinavauksen tulokset tulivat Eviralta ja kuolleista pennuista ei löytynyt mitään vikaa. Ehkä se sitten oli luonnonvalintaa. Pirtu oli herpes-rokotettu.

Parhaalla kisajohtajallani TaoTaolla alkoi viime talvena olla ongelmia valjakossa, se yksinkertaisesti kaksi viikkoa ennen Ruunaan kisoja teki täydellisen stopin valjakossa. Vikaa alettiin ensin etsimään lihaksistosta. Koira olikin jumissa, mutta perimmäistä syytä ei löytynyt. Lihasjumit on aina seurausta jostakin, esim. huonosti rakentunut koira menee helpommin jumiin tehdessään virheliikettä kokoajan. Mutta kyse ei ollut nyt rakenteesta. Käytin Käpäläkorjaamon Heidillä Taoa useaan otteeseen, hetkellisesti koira tuntui paranevan, mutta nyt syksyllä oltiin taas saman edessä. Koira kyllä lähti vapaana mielellään mukaan ja tuli jopa kaksimetrisen tarhan yli, kun halusi mukaan treeneihin. Vein taas koiran Heidille ja totesin, että tässä näyttäisi olevan muuta vikaa ja ihmeteltiin missä se perimmäinen ongelma on. Heidi kävi koiran läpi ja käsittelyn jälkeen kiinnitti huomiota, kun koira istuu oikea lonkka hieman sisäänpäin. Tällaista esiintyy kuulemma koirilla, joilla on eturauhasongelmia. Itse en ole kyseiseen ongelmaan omien koirien keskuudessa törmännyt, joten en osannut epäilläkään sellaista! Vein koiran saman tien eläinlääkärille, joka totesikin että eturauhanen on suurentunut ja mahdollisesti tulehtunut. Vaihtoehtona oli lääkitys tai kastraatio. Lääkityksen ongelmana olisi ollut se, että vaiva voi uusiutua. Päätin leikkauttaa koiran, koska sillä on vielä vuosia edessä valjakkokoirana, 7-vuotias siperianhusky ei ole vielä valmis eläkkeelle.  Meillä juoksee vielä 11- ja 12 -vuotiaita koiria normitreeneissä. Koira leikattiin mitä pikimmin ja kuinka ollakaan, Tao alkoi toimia valjakossa kuten ennen! Tällä hetkellä juoksee treeneissä johdossa. Harmittaa vaan, kun vaiva todettiin niin myöhään ja koira oli kärvistellyt eturauhasensa kanssa pitkään.. Eturauhasongelmille altistaa koiran ikä, sekä se, että alueella on juoksuisia narttuja (ja niitähän meillä välillä riittää) Todennäköisesti on käynyt niin, että eturauhasen vaivatessa koira on ”väistänyt” kipua, joka altistaa virheliikkeelle. Tämän seurauksena lihakset ovat menneet myös jumiin.

Ensi talvi näyttää lupaavalta ja joulukuu on lyöty lukkoon  safareiden suhteen 😊 Joulukuussa alkaa isot ryhmät ja kilometrin pyöritykset, tammikuussa alkaa pidemmät safarit. Kisahaaveita olisi jo tammikuulle, mikäli vain joulukuun töiltä pääsee välillä treenaamaan pidempää reittiä. Reellä olemme päässeet ajamaan tietä pitkin, rajalinjalle ei pääse ennen kuin järvet ovat jäässä. Talvet ovat niin erilaisia, ettei tiedä mitä on tulossa. Uusia reittejä etsiessämme tietä pitkin valjakolla huomasin pellolla porotokan ja kuolleen poron, sekä lukuisia korppeja ja kotkan. Koirat pysyvät hyvin reitillä, vaikka on poroja pientareilla tai juoksevat tien yli, mutta sitä en takaa mitä käy jos poro makaa keskellä reittiä, eikä suostu liikkumaan mihinkään. Olemmekin harkinneet ottaa tänne pari pihaporoa jossain vaiheessa aina talveksi, nuoret koirat siedättyvät hyvin poroihin. Kaikkia koiria ei kiinnosta porot, mutta osalla on se alkukantainen metsästysvietti tallella, varsinkin kun ollaan porukassa. Minua tietysti kävi kiinnostamaan, mihin  pellolla oleva poro oli kuollut, joten soitettiin paikalliselle paliskunnalle, joka kävi katsomassa roppia. Sen oli tappanut susilauma, joka liikkunut täällä. Susia en ole ikinä täällä nähnyt eivätkä ne pihoille täällä ole tulleet, luultavasti siksi että niillä on metsässä runsaasti ruokaa. Ymmärrettävästi porot ovat aika helppoa ruokaa niille, varsinkin jos siellä on vaivaisia tai nälkäisiä yksilöitä. Siitä huomaa myös susien läsnäolon, kun porot alkavat kerääntyä meidän koiratarhojen läheisyyteen turvaan. Ilmeisesti nekin osaavat valita pienemmän pahan. Mutta tässä lähellä ne ovat kierrelleet, kun laumanvartija-koiramme tulee levottomaksi ja haukkuu ”tyhjää” metsään pimeällä. Laumanvartijoilla on äärimmäisen tarkka kuulo ja ne reagoivat pienempiinkin ääniin, mitkä eivät ole tavanomaisia. Koska asumme Venäjän rajan vieressä, sudet kulkevat siinä edestakaisin. Sieltä epäillään tulleen jopa koirasusia. Huskien en ole huomannut reagoivan juuri mitenkään, liekö tottuneet niiden hiiviskelyyn lähialueilla?

Syystreenit aloitettiin syyskuussa. Alkusyksystä koirien treeniruoka ei ollut niin laadukasta, kuin edellisenä syksynä. Sen kyllä huomasi siitä, ettei koirien kunto meinannut nousta, tuntui että se ajoittain junnasi paikallaan. Ajoimme joulukuussa 25 km:n lenkkejä isoilla valjakoilla. Koirat juoksivat pitkään sekaporukoissa, että muillekin kuin kisakoirille kertyisi kilometrejä ja ne pysyisivät kunnossa tulevan talven safareihin ja mahdollisesti kisoihin. No, safareita ei juuri tullut. Kaikki viime talven varaukset perutiin coronan vuoksi. Ei auttanut kuin keskittyä koirien treenaamiseen, oli safareita tai ei. Vuoden seisottaminen ei tee hyvää, tällaisen koiran uudelleen treenaamisen aloittaminen voi olla haasteellisempaa, kun sen kunto ei vain nouse sitä tahtia toisin kuin koirien, joiden takana on kunnolla juostu talvi.

Joulukuun puolella aloitettiin ensimmäinen pidempi treeilenkki . Harmillisesti oli huonot jäät, joten ihan niin pitkiä treenejä ei päästy ajamaan, kuin olisi ollut halua. Pitkät jääreitit oli harvaan kelkalla ajettuja ja menivät helposti vesille. Ei huvittanut koirien tassuja lähteä sinne särkemään ja kastelemaan omia jalkoja.. Lopputalvesta nämä jääosuudet hyvään menevät kuntoon, joten jo odotan vielä pidempiä treenilenkkejä! Harmillisesti ykkösjohtajani Tao alkoi oireilla vanhaa lihasvammaansa niskassa. Käytettiin Tao Käpläkorjaamossa jo useamman kerran. Tao on piilotellut jumiaan niin kauan, että takapääkin oli jumiutunut, koska se on juossut virheasennossa. Toivottavasti Tao saadaan kuntoon ensi syksyksi. Selkäkin kuvattiin, se oli terve ja lonkat näyttivät hyviltä. Toivottavasti ei ole mitään nikamalukkoa, joka johtuu isomman koiran hyökkäyksestä useamman eri kerran Taon niskaan valjakossa pari vuotta sitten.

Uuten tulokkaana meille tuli syksyllä 10-vuotias Sainen Darth Vader, edesmenneen Anne-Mari ja Pekka Syrjäsen Vader on hyvin sopeutunut laumaan. Se ei halua haastaa riitaa kenekään kanssa ja on tosi kiltti, jos huskystä voi sanoa niin :) Sosiaalisesti hyvin älykäs koira. Valjaissa menee vielä hyvin myös, mutta annetaan sen jo päästä helpommalla, viiden ja kymmenen kilometrin safafeita se on juossut aina joku nuori johtajakokelas vierellään, myös yhden päiväsafarinkin lopputalvesta. Jos olisin tiennyt, miten hyvin se jaksaa vielä mennä, se olisi päässyt Jussin kisavaljakkoonkin johtoon Ruunaan kisoissa helmikuussa 2021.

WW Lada astutettiinkin Vaderilla. Lada näyttää että voisi olla Taon manttelinperijä kisajohtajana, ja siskonsa Pirtukaan ei ole siitä kaukana. Ladan ensimmäinen kisatalvi olikin sitten siinä. Kun on corona ja ei tietoakaan järjestetäänkö mitää kisojakaan, oli varaa nyt astuttaa johtajakoira. Pentuja näkyi ultrassa 4, mutta kaksi kuollutta syntyi, yhdestä ei tietoakaan ja yhtä pentua Lada kanteli niin kovakouraisesti kokemattomuttaan, että vahingoitti sen toista takajalkaa. Haava hoidettiin kuntoon, mutta eläinlääkrin epäilys oli, ettei siitä koskaan työkoiraa tule. Lada hoitikin hyvin ainokaistaan, en kyllä näin pennussa kiinni olevaa emää muista nähneenikään. Ladan pennun Pösön jalka paranikin, ja nyt se näyttää ihan normaalilta. Varuilta annan tulvevaisuudessa nartuille herpes-piikin, jos ne astutetaan.

Pääsimme käymään parissa kisassakin, Ruunaa-race ja Kuusamo MD. Kumpikin ovat keskimatkan kisoja, eli matka on 40-50 km päivä. Jussi ajoi hienosti ensimmäisen kisansa Ruunaalla avoimessa luokassa 9. sijalle ollen siperialaisista 3. Valjakossa 7 koiraa, joista suurin osa ensikertalaisia kisaajia. Minullakin oli vajaa valjakko eli 5 koiraa kuuden koiran luokassa, koska ykkösjohtajani Tao oli sairaslomalla. Valentina oli todellinen yllätys, että pääsi kisavaljakkooni johtoon. Luonteeltaan on muuttunut säyseämmäksi, niin että Pirtukin pääsi toisena kisapäivänä juoksemaan johtoon (" tää koira ei tule ikinä juoksemaan kisoissa johdossa' ) Valentinan viereen. Molemmille koirille ensimmäinen kilpailu ja kisakäytöskin moitteetonta. Kassu juoksi yhtenä päivänä johdossa kisoissa, muttei ehkä siellä ole ihan parhaimmillaan kisoissa. Niin ne asiat muuttuu talven myötä, kun koirille tulee kilometrejä lisää, varsinkin kun ykkösjohtajat on poissa! Ruunaalla koirat juoksivat toiselle sijalle, ollen myös paras siperialaisvaljakko rek-1 tuloksella.

Kuusamo MD:llä osallistuin avoimeen luokkaan 8 koiralla. Sain nyt itse tesattua nuoria koiria, jotka olivat Jussilla Ruunaalla. Tuloksena 4. sija kokonaiskilpailuissa. Kilpailukoe keskeytyi, kun ensimmäisenä päivänä Spider lakkasi juoksemasta. Epäilin, että sille tuli jalkaan joku ja nostin sen pussiin. Reessä matkustettuaan ja levättyään jonkin aikaa laitoin sen takaisin juoksemaan ja se juoksikin loppuun asti. Halusin katsoa, että miten se menisi seuraavana päivänä, joten joudin keskeyttämään kilpailukokeen, koska Spider ollut pussissa. Seuraavana päivänä se menikin ihan ok. Keskivahti ei ainakaan ollut siinä kisassa meillä kovinkaan hyvä.

Corona-talvi oli melkoista sinnittelyä, en pystynyt jäämään hoito-alan töistä pois ja satunnaiset asiakkaatkin ajettiin vapaapäivinä. Rajansa kaikeilla jaksamisella, toista tällaista talvea ei toivoisi. Keväällä astutettiin Pirtu Sainen Darth Vaderilla, mutta tiineys epäonnistui. Istukka irtosi n. viikkoa ennen laskettua aikaa ja nartulle tehtiin hätäsektio. Osa pennuista kuolleita, joista osa alkanut mätänemään. Epäilynä joku tulehdus tai bakteeri tuntemattomasta syystä. Pennut lähetettiin Eviralle avattavaksi. Pirtun kohdalla kaikki onneksi päättyi hyvin, mutta surullista että näin kävi ja moni muukin oli pahoillaan asiasta. Pirtu oli herpes-rokotettu.
Mitä sitten nyt eteen? Koirat loppuvat kesken kahden vuoden päästä, koska eläköityviä koiria on muutama. Ladalla oli juoksu ja päätin sitten astuttaa sen, vaikka edellisestä tiineydestä on alle 10 kk. Pentuja jäi kuitenkin aikaisemmasta pentueesta vain yksi ja Ladalla on hyvä fysiikka. Astutus onnistui ja katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Päätin myös, että nyt voi astuttaa Arctic Soul Valentinan Vaderilla, koska se on ainoa uros meiltä, joka käy sille luonteen puolesta. "Vallu" on hyvin kuuma koira, Vader taas itse rauhallisuus. Mutta Vallu vain odotuttaa ja odotuttaa juoksujaan, kohta alkaa olla liian myöhä astuttaa se.

Koirien kesä meni uidessa (meidät löytää facebookista Husky Fun Kuusamo sekä Instagramista) ja niitä juoksutettiin vapaana pihalla. Virikkeinä niillä oli tarhaseura, luut, tarhan vaihdokset, ihmisten vierailut. Tarhoissa ne pääsevät hyppimään eri tasoille sekä kaivamaan. Myös se, että husky pääsee seuraamaan ympäristöä, on tärkeää virikettä. En ihmettele yhtään, jos jotkut tulevat hulluksi neljän seinän sisällä. Koirat tulivat heti aktiivisemmiksi, kun poroja tuli tarhojen lähelle. Toisaalta jotkut koirat eivät enää välittäneet niistä, kun tottuivat niihin. Meillä kävikin viime talvena kaksi poro-onnettomuutta, ensimmäisellä kerralla poroja tuli jäitä pitki meidän pihaan ja emme huomanneet niitä pimeällä. Laskimme koiria irti pihalla ja tietenkin saivat yhden poron ja purivat sitä pahasti. Onneksi pääsimme väliin ja poro selvisi hengissä kuitenkin. Toisella kertaa poro oli ruokittu kelkkauran varteen ja makasi kumpareen takana niin, etten sitä nähnyt ajaessani valjakolla. Koirat olivat jo sen päällä kun sen näin, mutta oli jo liian myöhäistä. Siinä ei käynyt hyvin. On sanonta täällä päin, ettei koskaan pidä lähteä kerskuen koskenlaskuun tai karhunkaatoon. Sama vois päteä koiravaljakkoajossa :) Tarhaseura on myös tärkeää, koska koirien on saatava vapaasti leikkiä keskenään. Onnellisen tarhakoiran merkki on se, että se leikkii. Toisaalta on myös tosikkoja, jotka leikivät harvemin tai ei koskaan. Nuoret koirat leikkivät paljon ja niillä on oltava niin suuri tarha, että ne pääsevät juoksemaan. Myös tarhan dynamiikka oltava sellainen, että koirat saavat leikkiä rauhassa, ilman että joku tulee ilkeyksissään sotkemaan ne. Koirien määrä tarhoissa on 2- 5. Toiset voivat paremmin kahdestaan, toiset taas tylsistyvät koska kaipaavat isompaa laumaa, jossa on enemmän virikkeitä. Myös sillä on merkistystä kenen kanssa asutaan. Koirien on tykättävä toisistaan, se että pidetään koiria yhdessä vaikka ne vain sietävät toisiaan voi toki olla väliaikaista toisinaan. Tavallaan joka tarhassa on pieniä laumoja, on aina se alfauros tai narttu, joka pitää järjestystä. Esim. jos tulee nahinaa, se tulee väliin tai opettaa, ettei toisten ruokakupeille mennä.

Myös ensimmäinen wheezer-tapaus eli kurkunpään osittainen halvaus sattui kasvatilleni Winter Wind's Dragonflylle. Sairautta on tutkittu amerikassa alaskanhuskeilla ja siellä tiedetään, ettei kannata yhdistää kahta sinsilmäistä ja valkonaamaista yksilöä. Sairaus voi tulla toki eri geenistä, koska tässäkään ei ihan tuo pätenyt, isä oli sekasilmäinen, mutta kummallakin valkoinen naama. Sairaalla yksilöllä oli valkoinen naama ja siniset silmät. Suhteellisen harvinainen siperianhuskeissa, mutta on hyvä tiedostaa että sitä on.

Koiravaljakkoyrittäjät ry perustettiin syksyllä johtuen asiakaskadosta coronan myötä. Yhdistys on auttanut antamaan ruoka-apua valjakkoyrittäjille sekä edesauttanut, että koiravaljakkoyrittäjät voivat hakea valtiontukea yritykselle. Ruokalahjoitukset ovat olleet iso apu meille coronatalvena ja koirat ovat syöneet monipuolisemmin kuin koskaan. Iso kiitos lahjoittajille joista löytyy tiedot facebook-sivullamme Husky Fun Kuusamo.