Siperianhusky on arktinen alkukantainen koira, jossa on paljon hyviä, säilyttämisen arvoisia ominaisuuksia. Itse pidän sen itsenäisestä
luonteesta, jossa on vähän kissamaisuuttakin. Se viihtyy parhaiten ulkona laumassa toisten koirien kanssa, siperianhusky onkin ehdottamasti laumakoira, se kärsii yksin tarhassa ilman kavereita. Tähän ulkona viihtymiseen edesauttaa
paksu kaksinkertainen turkki, joka on tarkoitettu arktisiin olosuhteisiin. Siperianhusky ei tarvitse välttämättä edes eristettyä koppia. Omani saattavat nukkua -30 asteen pakkasellakin hangessa, vaikka koppikin on. Tämä on
myös hyvä ominaisuus työkäytössä tai pitkällä kilpamatkalla olevalla koiralla, jos pitää matkan varrella pitää levähtää.
Siperianhuskyt ovat myös suht hiljaisia koiria, kun ovat tarhassa, ainakin omani. Se onkin melko helposti tarhattava koira, koska viihtyy laumassa.
Ne hoitavat toisiaan, nukkuvat samassa kopissa ja leikkivät keskenään. Joskus jotain kärhämöitä voi olla ja jotkut yksilöt eivät vaan tule toimeen, silloin ne pitää erottaa. Mutta yleisesti ottaen jalostuksessa
pitäisi sosiaalisuuteen kiinnittää huomiota, kun ne ovat kuitenkin perinnöllisiä ominaisuuksia. Yleensä ottaen samassa laumassa kasvaneet siperianhuskyt ovat sukurakkaita koiria, jotka pitävät yhtä. Esim. oma kasvattini
otti tyttärensä pennut hoviinsa ja hoivasi niitä omassa kopissaan!
Siperianhusky on edullinen. Sillä on alkukantaisena koirana hyvä energiatalous,
joten se käyttää hyvin ravinnon hyväkseen. Tämä on kilpailtaessa tai työkäytössä olevalta koiralta iso etu. Se pystyy juoksemaan pitkiäkin matkoja kuluttamatta juurikaan energiaa. Sen elimistö on
luotu sellaiseksi, että se pystyy käyttämään mahdollisimman hyvin rasvan hyväkseen. Perussiperialainen hotkaisee kuppinsa hetkessä tyhjäksi ja tämä on tärkeä ominaisuus kilpailtaessa tai työkäytössä
olevalta koiralta. Tämä on toivottava ominaisuus, minkä pystyy myös opettamaan. Tämäkin alkukantainen ominaisuus on perinnöllinen.
Siperianhusky
on kaikkien kaveri, joten vahtikoiraa siitä et saa! Jos vieras tulee pihaan, meidän koirat ovat hiljaa mutta jos mieluinen tuttu tulee, saattaa kuulua riemukasta ulinaa. Normaali siperianhusky on myös luotettava lasten seuralainen ja se soveltuukin
hyvin lapsiperheeseen. Luonteeltaan rotu on peruskiltti, periaatteessa pitäisi pystyä menemään vieraankin koiran luo ilman puremispelkoa
Siperianhusky
rakastaa juoksemista. Se on pitkän matkan koira, koska on fysiikaltaan maratoonari. Sen huomaa kun se pääsee irti, ne vaan juoksevat juoksemistaan, se on valtavan energinen rotu. Siperianhusky on luotu reen eteen juoksemaan ja se todella
kaipaa liikuntaa. Syksyllä varsinkin ilmojen viiletessä huomaa, miten levottomuus tarhassa kasvaa. Kun lämpö laskee alle 10 + on aika kaivaa valjaat ja treenikärry esiin. Lämpöisemmällä en treenaa, kun on ylikuumenemisen
vaara. Kun koiran termostaatti menee kerran “rikki”, se ei koskaan palaudu ennalleen. "Rikki mennyt termostaatti" voi ilmetä monella eri tavalla, esim. koira juoksee 30 km ja sen jälkeen heittäytyy valjakossa kyljelleen, kun kuumuu
ja se on nostettava rekeen kyytiin. Tai sitten se alkaa talven treeneissä säästellä itseään, ei anna kaikkeaan.Siksi on aina riski treenata siperialaisella liian lämpimällä ja miksei muillakin roduilla. Siperianhusky
soveltuukin ihmiselle, joka viihtyy ulkona säällä kuin säällä!
Siperialaisella on voimakas metsästysvietti, joten pihapiirissä se
ei pysy ilman valvontaa. Naapurin mahdolliset kissat ja lampaat voivat olla vaarassa. Tämäkin ominaisuus vaihtelee yksilöittäin, toisilla se on voimakkaampi ja toisilla lievempi, mutta perinnöllinen se on. Joitain siperialaisia on
käytetty jopa hirven metsästykseen ja yksi omistakin koiristani on haukkunut hirveä.
Siperianhuskyn rotumääritelmä on käyttö.
Rotumääritelmää ei ole tehty näyttelyitä silmällä pitäen vaan alunalkaen sen vuoksi, että koira olisi mahdollisimman terveesti rakentunut ja ei menisi "rikki" kovassa käytössä. Siis turhaan ei
keskustella liian suorista välikämmenistä, liian suorista kulmauksista tai liiallisista kulmauksista, liian suorista etuosista, liian pitkästa tai lyhyestä selästä jne. Kaikki rakennevirheet altistavat käyttökoiran
rasitusvammoille kovassa käytössä, oli rotu sitten mikä hyvänsä. Tämä on hyvin tullut varsinkin esille kovassa käytössä olevilla työkoirilla. Jotkut saavat rasitusvammoja helpommin, toisille taas
vammoja ei tule koskaan. Siksi suosin jalostuksessa oikein rakentuneita koiria.